Edellisessä artikkelissa kerroin hankkineeni Casion G-shock kellon kaikkeen sellaiseen toimintaan, missä kelloa ei tarvitse säästellä tai miettiä, että kestääkö se kaikkea menoa. Ostin Casio G-Shock GW-M5610U kaveriksi Casio G-Shock GA-2100WS. Hankin tämän sinisen kellotaulun tähden. Minulla oli jo tuolloin visio hankkia sille erikseen metallinen hopean värinen ranneke ja kellon kuori. Hyvin moniin Casion G-shock malleihin saa erikseen ostettua rannekkeita ja kellotaulun kuoria.
Suomesta näitä Casio modauksia ei saa. Tein tilauksen AliExpress:lta. Tilasin samalla aikaisemmin hankkimaani digitaaliseen malliin mustan metallisen rannekkeen ja kellon kuoren. Tilaukset tulivat postissa noin 2,5 viikon kuluttua. Modien mukana tulee tarvittavat työkalut irrotukseen ja uusien kiinnitykseen. Sitten vaan asentamaan. Vanha ranneke ja kellon kuori irti. Se tapahtuu muutamassa minuutissa.
Aloitin GW-M5610 mallista. Rannekkeen asennus meni helposti. Sitten rannekkeen lyhentäminen omaan ranteeseen sopivaksi. Kellotaulun metallista kuorta asentaessani huomasin, että se on jostain syytä puoli milliä liian pitkä, eikä se asettunut siten niin alas, kuin olisi pitänyt. Sitten vaan kaivamaan metalliviila kaapista ja viilaamaan molemmista päistä hieman pois. Lopulta kellon kuori asettui paikalleen ja ruuvin reiät olivat oikeassa kohdassa. Ruuvit kiinni ja homma oli siinä.
GA-2100WS mallin ranneke ja kuori asettuivat paikoilleen ensiyrittämällä. Vaihto tähän toiseen malliin meni muutenkin paljon nopeammin, kun olin jo harjoitellut edellisellä mallilla. Molempien mallien modauksen lopputulos on mielestäni onnistunut. Vastaavia malleja ei saa suoraan kaupasta, joten modatut mallit ovat siinä mielessä uniikkeja. Vastaavat Casion omat tehdastekoiset täysin metalliset G-Shock kellot lähtee noin 600€ ylöspäin. Minulle modit maksoi noin 45€/per modi, joten säästöä tuli valtavasti Casion alkuperäisiin metallisiin kelloihin verrattuna. Modausta voisi viedä vielä pitemmälle. On olemassa sellaisia modeja, joissa voi vaihtaa mieleisensä kellotaulun ja viisareiden värin. Itse en siihen halunnut mennä, koska koko kellon purkaminen on aina riski.
Jokaisella on ranteessa jonkinlainen kello. Olen aina ollut kiinnostunut kelloista. Kun katsoo laatikon pohjalle, niin vuosien varrella on tullut hommattua aika monta. Viimeisen vuoden aikana olen ostanut uuden älykellon ja muutaman tavallisen kellon.
Ostin uudeksi älykelloksi Samsung Galaxy Watch 4. Puhelimeni on Samsung Galaxy, joten tämä oli älykelloksi aika luonnollinen valinta. Ensimmäinen älykelloni oli Xiaomi Amazfit Bip. Siinä ei vielä ollut paljoa älyominaisuuksia, mutta sen akku kestää helposti kuukauden verran. Samsung GW4 sisältää jo hyvin paljon ominaisuuksia. Paljon urheilumoodeja, sykkeen mittaus, happisaturaatio, unen seuranta jne. Älykellon ja urheilukellon välinen raja hämärtyy, koska älykelloissa alkaa olla niin paljon samoja ominaisuuksia, kuin urheilukelloissa. Älykellojen huono puoli on, että ne täytyy pääsääntöisesti ladata kerran päivässä. Kelloihmiselle tämä on melkoinen kynnys. Kellon kun pitäisi toimia koko ajan.
Juuri tästä syystä, kun taannoin halusin laittaa ranteeseen jonkun tavallisen kellon, niin kaikista oli patteri lopussa. Silloin päätin ostaa sellaisen kellon, josta ei patteri lopu. Vähän aikaa valmistajia ja malleja tutkailtuani päädyin ostamaan Seikon mekaanisen automaatin. Kello virittyy automaattisesti käden liikkeestä. Kellon voi vetää myös käsin muutamalla nupin pyöräytyksellä. Täyteen viritettynä kello toimii 41 tuntia. Jos viritys loppuu, niin muutama nupin pyöräytys, kellon asettaminen aikaan ja taas kello käy.
Seikoa ei viitsi käyttää ihan kaikissa ryminöissä, joten ostin kaikenlaista menoa kestämään digitaalisen Casio G-Shock:n. Kellon kestää pudotusta ja pieniä iskuja. Voimansa Casio saa kaikenlaisesta valosta. Täynnä oleva akku kestää noin 10kk ilman valoa. Kellon saa aikaan manuaalisesti tai radio signaalilla. Suomi on vaan sen verran kaukana, että euroopan radiosignaali välillä toimii välillä ei. Android puhelimeen on saatavana Radio Watch Sync- ohjelma, joka simuloi radiosignaalia ja sillä saa kellon automaattisesti aikaan milloin ja missä tahansa. Olen testannut ja toimii loistavasti. Olisi tietysti voinut ostaa sellaisen mallin, jossa on bluetooth, mutta en halunnut kelloa, joka kuluttaa akkua turhien ominaisuuksien takia tai lähettää turhia signaaleja.
Hybridikellot ovat myös suosittuja. Niissä on tavallisilla viisareilla toimiva kello. Sen lisäksi älyominaisuudet voidaan lukea kellon taulusta erillisestä näytöstä. Näissä kelloissa ei yleensä ole kosketusnäyttöä, vaan navigointi hoidetaan sivussa olevilla painikkeilla. Minulla ei vielä ole hybridikelloa, mutta senkin aika saattaa joskus tulla.
Edullisia kelloja löytyy eniten paristokäyttöisistä malleista, joita minullekin on kertynyt useita. Halvimmillaan paristokelloja saa muutamalla kympillä. Kelloharrastukseen pääsee siten mukaan hyvin pienellä rahalla. Kellomaailmassakin löytyy kalliita kelloja. Mekaaniset automaattikellot mielletään usein kalliiksi. Seikolta löytyy 200-400€ välillä hyviä automaattikelloja. Tällä hetkellä kaikkein mieluiten laitan ranteeseen Seikon mekaanisen automaatin.
Kellot luokitellaan voimanlähteen mukaan seuraavasti. Äly-, urheilu-, ja hybridikellot käyttävät voimanlähteenä ladattavaa akkua. Quartz-kellot käyttävät voimanlähteenä paristoa, liikettä (kinetic) tai valonlähdettä (solar). Mekaaniset kellot käyttävät voimanlähteenä automaattista (liikkeeseen perustuvaa) tai käsin viritystä.
Musiikin kuuntelu on aina ollut lähellä sydäntäni. Teini-ikäisenä vanhempani ostivat minulle ensimmäisen kannettavan stereo-radiosoittimen, jossa pystyi tekemään omia äänityksiä kasetille. Pian soittimeen piti hommata erilliset kaiuttimet, jotta sai musiikin kuulostamaan paremmalta. 80-90 luvulla kaikilla oli jonkinlainen stereo-soitin tai stereo-yhdistelmä ja kunnon kaiuttimet. Silloin kuulokkeilla kuuntelu ei ollut muotia ja kannettavat soittimet tekivät vasta tuloaan.
Nykyään asia on päinvastoin. Harvoilla on enää erillisiä stereo soittimia olohuoneessa isoilla kaiuttimilla varustettuna. Musiikkia kuunnellaan pääasiassa kannettavilla laitteilla ja suoraan verkosta. MP3-soittimetkin ovat melkein kuolleet. Jonkinlaiset kuulokkeet omistaa jokainen. Jokaisella on vähintään älypuhelin, johon kuulokkeet on yhdistetty langattomasti tai langallisesti. Älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen äänen ulostulo on peruskuunteluun niin hyvä, että harva tuntee tarvetta parantaa äänenlaatua millään tavalla.
Muutamilla asioilla on kuitenkin merkitystä, miten hyvälaatuisena musiikin saa omiin korviin kuulumaan. Kuulokkeita on nykyään hyvin paljon erilaisia ja hintaisia. Kuulokkeita hankkiessa kannattaa ennen kauppaan menoa selvittää pääasiallinen käyttötarkoitus. Pelkkään puhumiseen on olemassa oma valikoima kuulokkeita, joissa painoarvo on hyvällä mikrofonilla ja yleensä avoimella rakenteella, jotta ympäristön ja oma ääni kuuluu. Suljetut kuulokkeet eivät yleensä toimi hyvin pelkässä puheessa.
Ensin pitää siis päättää, hankinko suljetun vai avoimen mallin kuulokkeet. Avoin rakenne päästää kaiken ulkopuolisen äänen myös korvaan. Musiikin kuunteluun avoin rakenne sopii vain hiljaisessa tilassa, jossa voi rauhassa kuunnella ilman ulkoisia häiriöitä. Suljettu rakenne vähentää tehokkaasti ulkoisia ääniä. Paremmissa akkukäyttöisissä suljetuissa malleissa käytetään myös erillistä vastamelu-tekniikkaa, jossa ulkopuoliset äänet saadaan vaimennettua tehokkaasti. Sankamallisten kuulokkeiden lisäksi on olemassa paljon nappikuulokkeita. Ne vievät hyvin vähän tilaa ja niitä on helppo pitää mukana.
Seuraavaksi kannattaa lukea netistä kuulokemallien arvosteluja. Arvostelujen perusteella pystyy rajaamaan koekuunneltavat mallit. Sitten vaan sellaiseen kauppaan, missä löytyy mahdollisimman paljon juuri niitä malleja, jotka olisi varteenotettavia ehdokkaita. Korvan päälle tulevia malleja pystyy yleensä liikkeissä koekuuntelemaan, mutta nappikuulokkeita ei. Ne on ostettava testiarvostelujen perusteella. Nappikuulokkeita löytyy joko langallisena tai langattomina bluetooth:lla. Korvan päälle tulevia sankamalleista löytyy sekä langattomia (bluetooth) että langallisia. Niistä kannattaa ehdottomasti ostaa sellainen, jossa on molemmat: bluetooth sekä mahdollisuus kytkeä kaapelilla. Koekuuntelussa kuitenkin tärkeintä on ääni. Kannattaa ostaa juuri sellainen malli, jossa musiikki soi omasta mielestä parhaiten.
Kuuntelen musiikkia aktiivisesti, joten minulla on hyvin monenlaisia kuulokkeita. Pääsääntö on, että kuulokkeista pitää löytyä myös mahdollisuus käyttää langallisesti jos vain mahdollista. Erillisellä kuulokevahvistimella saadaan paras mahdollinen äänentoisto. Kuulokevahvistimeen tai DAC-vahvistimeen kuulokkeet kytketään aina langallisesti. Langatonta bluetooth-yhteyttä käytän vain tilanteissa, joissa se on järkevintä esim. liikkuessa. Matkoilla tai liikkuessa langattomat korvanapit ovat aivan mahtavat. Kotona taas kuuntelen suljetuilla koko korvan peittävillä kuulokkeilla käyttäen erillistä DAC-vahvistinta. Olen hankkinut Android älypuhelimeen erillisen pienen DAC-vahvistimen, jolla saan äänen parhaalla mahdollisella laadulla langallisesti kuulokkeisiin. Sonyn musiikkisoitinta käytän, kun haluan kuunnella ilman nettiä. 250GB muistikortille mahtuu FLAC muodossakin useampi tuhat kappaletta. Albumit/kappalleet lataan Tidal:staAudFree ohjelmalla tietokoneeseen.
Omasta kuulokevalikoimasta musiikin kuunteluun eniten käyttämäni mallit: Marshall Monitor II ANC (langaton ja langallinen) Marshall Monitor (vain langallinen, ensimmäinen monitor malli) Sony WH-1000XM3 (langaton ja langallinen) Sony WF-C500 nappikuulokkeet (langaton)
DAC- kuulokevahvistimet ja soittimet: FIIO K5 Pro (tietokoneeseen kytketty) iFi Go link (android älypuhelimeen) Sony NW-A55L (DAC ja musiikkisoitin ilman nettiä, kaikki muistikortilla)
Tietoturva on tärkeä osa tietotekniikkaa etenkin nyt, kun maailmalla tilanne pahenee. Hakkerit ja nettirikolliset ovat ammattimaisempia. Oikean tiedon erottaminen väärästä on väillä vaikeaa. Omalla nettikäyttäytymisellä on myös suuri merkitys.
Tietoturvaan vaikutta hyvin moni asia. Laitteiden ikä, käyttöjärjestelmä, tietoturvaohjelmistot, käytettävät ohjelmat, salasanat ja nettikäyttäytyminen. Käyn näitä asioita läpi tässä artikkelissa.
LAITTEET
Laitteiden ikä vaikuttaa tietoturvaan. Mitä vanhempi laite, sitä turvattomampi se pääsääntöisesti on. Valmistajat antavat laitteille päivityksiä vain tietyn aikaa esim. 3-5 vuotta. Sen jälkeen moneenkaan laitteeseen ei tule enää ns. firmware tai ohjelmisto päivityksiä. Kotona käytettävä wifi-reititin kannattaa uusia, jos sillä on ikää 10 vuotta tai enemmän, vaikka se toimisi.
Älypuhelin ja tabletit (Android ja iOS), joille ei enää tule valmistajan päivityksiä kannattaa uusia. Päivityksiä ei niille yleensä tule enää 5 vuoden jälkeen.
Tietokoneissa (PC ja Mac) vaihto kannattaa tehdä viimeistään siinä vaiheessa, kun käytettävälle raudalle ei enää tueta uudempaa käyttöjärjestelmäversiota ja sillä hetkellä käytettävän version tuki loppuu. Tässä yleensä puhutaan noin 10 vuodesta.
Tulostimet ovat nykyään kaikki nettiin kytkettäviä. Niiden firmware/ohjelmisto päivitykset kannatta tehdä säännöllisesti.
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
Kaikilla tietoteknisillä laitteilla on käyttöjärjestelmä. Verkkolaitteilla, älypuhelimilla, tableteilla ja tietokoneilla.
Verkkolaitteilla on oma pieni käyttöjärjestelmä. Osaan kotikäyttöön tarkoitetuissa verkkolaitteissa käyttis tai firmis päivittyy automaattisesti, mutta suurin osa pitää päivittää manuaalisesti kirjautumalla verkkolaitteeseen sen admin-tunnuksella. Veikkaan että suurimmalla osalla kotikäyttäjistä tämä jää tekemättä, koska harva on lukenut mukana tulleita ohjeita tai ymmärtänyt niitä. Suurimmalle osalle riittää kun verkkolaitteeseen tule virta ja verkko toimii.
Tietokoneiden (PC ja Mac) käyttöjärjestelmän (Windows ja MacOS) kriittiset päivitykset tapahtuu automaattisesti, mutta ominaisuuspäivitykset pitää yleensä tehdä manuaalisesti. On hyvä tehdä käyttöjärjestelmän manuaalinen päivitystarkistus vähintään kerran kuukaudessa.
Puhelimien ja tablettien (Android ja iOS) päivitykset hoituu pääsääntöisesti automaattisesti, mutta näissäkin kannattaa tehdä manuaalinen kerran kuukaudessa tehtävä tarkistus.
Vanhaa valmistajan tuen piiristä poistunutta käyttöjärjestelmää ei kannata käyttää, koska sille ei enää tule tietoturvapäivityksiä. Windows 8.1 tuki loppuu 01/2023. Windows 10 tuki loppuu 10/2025. Seuraavilta on tuki loppunut jo ajat sitten: Windows 7, Windows Vista ja Windows XP, vaikka niitä vielä käytetään.
TIETOTURVAOHJELMISTO
Tietoturvaohjelmisto vanhalta nimeltä virustorjuntaohjelmisto on tietokoneen/älypuhelinen/tabletin tärkein ohjelmisto. Se suojaa laitetta tunnettuja uhkia vastaan. Nykyiset ohjelmistot toimivat vain osin itse laitteessa. Suurin osa ohjelmistojen turvakapasiteetista tulee pilvestä. Eli ohjelmat käyttää tekoälypohjaista analysointia ja laskentaa muuttuvissa kyberuhissa.
Windows 10 ja 11 käyttöjärjestelmän mukana tulee Microsoftin oma Defender, joka on riittävä suoja peruskäyttöön. Lisäsuojaa mm. pankkiyhteyksiä varten saa F-Secure tuotteilla. Yrityspuolelle nimi on WithSecure. Muita tunnettuja on mm. McAfee ja Norton.
Älypuhelimissa ja tableteissa ei oletusarvoisesti ole mitään tietoturvaohjelmistoa, joten on erittäin tärkeää asentaa alkuun, vaikka ilmainen esim. Avira tai Avast.
OHJELMAT
Tietokoneissa, älypuhelimissa ja tableteissa käytetään erilaisia ohjelmia mm. Google Chrome selain, Office 365 (word, excel, powepoint, outlook), Spotify jne. Nyrkkisääntö on, että asenna laitteelle vain ne ohjelmat, joita tarvitset. Ylimääräisiä ohjelmia on turha asentaa, koska ne aiheuttaa ajan saatossa turvallisuusuhan, jos niitä ei päivitetä. Älä koskaa asenna ohjelmaa, jos et tiedä mitä se tekee. Etenkin etäkäyttöohjelmissa (Teamviever, AnyDesk, RemotePC jne) kannattaa olla tarkkana. Älä koskaan asenna mistään selaimen mainosbannerista vilkkuvaa ohjelmaa.
VPN
Virtual Private Network (VPN) ohjelmat antavat lisäsuojaa verkkoliikenteen urkkimiseen. VPN luo salatun tunneloidun verkkoyhteyden, jota on mahdotonta salakuunnella. Yritykset ovat käyttäneet VPN ratkaisuja kautta historian luodessaan oman firman verkkoja eri paikkakuntien välille. Kotikäyttäjille löytyy maksullisia ohjelmistoja mm. ExpressVPN, CyperGhost ja Private Internet Access.
SALASANAT Salasanoja tarvitaan päivittäin, kun kirjaudutaan eri järjestelmiin. Salasana kannattaa olla riittävän pitkä. Lauseet ovat hyviä ja helppoja itse muistaa esim: “Juoksinyläasteellanopeimmankierroksenvuonna1978”.
Tärkeimpien palveluiden tunnukset ja salasanat kannattaa pitää hyvässä tallessa. A5 vihko salasanoja varten on hyvä alku. Jos sinulla on paljon tunnuksia ja salasanoja, kannattaa harkita ottaa käyttöön erillinen salasanoja muistava ohjelma esim. LastPass, 1Password, RoboForm. Hyvä ja ilmainen avoimen lähdekoodin ohjelmisto on KeePass.
Älä säilytä salasanoja tietokoneella suoraan luettavassa tekstimuotoisessa tiedostossa. Minimi on käyttää sellaista ohjelmaa, johon voi laittaa tiedoston aukaisemiseksi vaadittavan salasanan. Excel-ohjelmassa voit laittaa tiedostolle salasanan, jolloin ko. tiedosto on kryptatussa muodossa, eikä sitä voi lukea ilman salasanaa.
Tunnuksen kaksivaiheinen vahvistus (MFA) kannattaa ottaa käyttöön kaikissa palveluissa, jos vaan mahdollista. Tällöin kirjautuminen pitää vahvistaa erillisellä teksiviestin koodilla tai älypuhelimen sovelluksella (Authenticator).
NETTIKÄYTTÄYTYMINEN
Omalla käyttäytymisellä netissä on suuri merkitys. Selain (Firefox, Google Chrome, Edge, Opera) on meidän tärkein ohjelma, jota käytetään netissä liikkumiseen. Hakusanoilla saadaan suuri määrä sivustoja, joissa haettavaa tietoa löytyy. Google on tämän päivän tietosanakirja. Sieltä löytyy oikeaa tietoa, mutta myös väärää tietoa. Jokaisen täytyy siis tarkkaan arvioida ja hakea asioita ristiin, selvittääkseen sen oikeellisuutta.
Nettirikolliset käyttävät hakukoneita hyväkseen ujuttaessaan omia sivustoja google hakuihin. Näin yritetään saada ihminen klikkaamaan huijaussivustoa ja ujuttaa haittaohjelma tietokoneelle. Tietoturvaohjelmiston tehtävä on suojella tietokonetta huojaussivustoilta ja ohjelmilta.
Tarkista, että nettiosoite, jota klikataan on oikea. Esim. Nordea pankin huijaussivustossa saattaa olla yksi merkki eri tavalla ja sitä ei nopeasti huomaa esim. “nordeaa.fi”. Omaan pankkiin kirjautuessa onkin parasta kirjoittaa pankin osoite itse selaimen osoiteriville esim. “nordea.fi”. Silloin välttyy hakukoneen tuottamasta mahdollisesta väärästä pankin osoitteesta. Sama koskee muitakin tunnettuja osoitteita. Niihin ei hakukonetta tarvita. Tee päivittäin käyttämistäsi sivustoista kirjanmerkit selaimeen.
Sähköpostiin tulee paljon huijausviestejä. Selvät huijausviestit kannattaa heti poistaa. Jos epäilet viestiä, kannattaa katsoa lähettäjän osoite. Jos se on huuhaata esim. “metro4976gee@gmail.com” niin on varmasti huijaus. Älä koskaan avaa huijausviestin sisältämää liitetiedostoa tai linkkiä. Sitä kautta levitetään huijausohjelmistoja.
Yhteenvetona
Älä käytä liian vanhaa laitetta. Pidä käyttöjärjestelmä- ja ohjelmisto päivitykset ajan tasalla. Käytä tietoturvaohjelmistoa tietokoneessa, älypuhelimessa ja tabletissa. Käytä riittävän pitkiä salasanoja ja kaksivaiheista vahvistusta. Surffaa turvallisesti ja harkitusti netissä. Lue huolellisesti sähköpostit ja tekstiviestit, että vältyt huijaukselta.
Suoratoistopalvelut on päivän sana. Suoratoistossa palvelun saa käyttöön heti ja voi itse valita mitä ja milloin katsoo, kuuntelee tai lukee. Suoratoistossa voit jatkaa katsomista, kuuntelemista tai lukemista katkon jälkeen, eikä mitään mene hukkaan. Suoratoistopalvelut ovat pääsääntöisesti maksullisia, mutta käytännön helppous ja mahdollisuus itse valita mitä ja milloin, tekee niistä ylivoimaisia. Tunnetuimmat ja eniten käytetyt palvelut toimivat kaikilla digitaalisilla alustoilla: tietokone (PC, Mac), tabletit (Android, iPad), älytelevisiot, älypuhelimet (Android, iPhone).
Keskityn tässä niihin digitaalisiin palveluihin, joita suuri osa ihmisistä käyttää ja jotka antavat lisäarvoa TV:n katsomiseen, musiikin kuuntelemiseen ja lukemiseen. Suoratoistopalveluiden toisto toimii hyvin, kun netin nopeus on 50Mbit/s tai suurempi.
TV ja elokuvat
Perinteisen tiettyyn aikaan sidotun TV-lähetyksen lisäksi on olemassa palveluita, joita voit katsoa juuri silloin, kun sinulle sopii. Tällaisia ovat tyypillisesti elokuvat ja sarjat. Netflix aloitti Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa. Suomeen palvelu saapui 2012. Palvelussa on elokuvia ja sarjoja jokaiseen makuun. Muut suositut TV:n suoratoistopalvelut ovat HBO MAX, Viaplay, Amazon Prime Video, C More, Disney+, Apple TV+ ja Paramount+
Ennen palvelun ostoa kannattaa tarkistaa tarjonta, mikä noista parhaiten palvelee juuri minua. Kotimaisia suoratoistopalveluja tarjoaa Elisa viihde, DNA TV Hubi ja Telia TV. Elisa ja DNA vaatii oman tilaukseen kuuluvan päätelaitteen, jotta suoratoistoa voi katsoa TV:ssä.
Yle:llä on oma ilmainen Yle Areena, josta voi katsoa Ylen tuotantoa TV esitysten jälkeen tietyn aikaa. Vastaava löytyy myös muilta suomi kanavilta mm. MTV Katsomo, Nelonen Ruutu. Lähes kaikkia suomen TV:ssä lähetettäviä kanavia voi katsoa suoratoistona netin kautta. Osa vaatii maksullisen tilin ja osa toimii ilmaiseksi, mutta vaatii rekisteröinnin.
Uusissa ja vuoden 2017 jälkeen ostetuissa älytelevisioissa em. suoratoistopalvelut toimivat pääsääntöisesti suoraan. Samoin tietokoneella, tabletilla ja älypuhelimella. Vanhempiin televisioihin on erikseen saatavana mediatoistimia, joilla palvelut voidaan toistaa. Tietokoneen voi liittää HDMI-kaapelilla televisioon ja käyttää suoratoistopalveluiden toistolaitteena.
Musiikki
Musiikin kuuntelu on siirtynyt suoratoistoon vuodesta 2006 alkaen, kun Spotify aloitti musiikin suoratoiston. Fyysisiä formaatteja (CD- ja LP-levy) ostetaan koko ajan vähemmän suhteessa suoratoistoon. Musiikin suoratoistossa sinulla on valittavana lähes kaikki maailman artistit ja levyt, joten kuunneltavaa riittää. Laadultaan suoratoisto musiikki on mennyt jo CD:n ohi. Etenkin Tidal on keskittynyt parhaaseen mahdolliseen äänen laatuun. Parhaalla Tidal laadulla voidaan kuunnella studion master tason ääntä. Muita musiikin suoratoistopalveluita ovat Deezer, Apple Music, Youtube Music ja Amazon Music.
Älypuhelin toimii suurimmalla osalla musiikin toistolaitteena. Uusimmissa kodin musiikki laitteissa on tuki musiikin suoratoistolle mm. Spotify ja Tidal. Puhutaan ns. verkkosoittimista. Audiofiileille on erikseen myynnissä korkean resoluution toistoon kykeneviä kannettavia musiikkisoittimia.
Kirjat
Tyypillisesti kirjat ostetaan omaksi tai lainataan kirjastosta. Nykyään kirjat voidaan lukea digitaalisesti tietokoneella, tabletilla, älypuhelimella tai erillisellä e-kirja lukulaitteella. Osa ihmisistä haluaa kirjan paperisena versiona, mutta kasvavassa määrin kirjoja luetaan digitaalisesti e-kirja muodossa. Uusin trendi kirjoissa ovat äänikirjat, joita voi kuunnella älypuhelimella tai tabletilla. Itse olen erityisen innostunut äänikirjoista. Valittavana on 500 tuhatta kirjaa, joista suomeksi löytyy jo noin 50 tuhatta. Lukemisen voi aloittaa ja lopettaa milloin haluaa. Parhaita e-kirja- ja äänikirja palveluja ovat Storytel ja BookBeat. Molemmissa on paljon suomennettuja e- ja äänikirjoja. Muita e-kirja palveluja ovat Elisa kirja, Nextory ja Suomalainen Plus. Kirjastojen e-kirja palvelusta voidaan lainata e- ja äänikirjoja. Pääkaupunkiseudun Helmet e-kirjasto.
Lehdet
Oman lehtitilauksen voi nykyään saada myös digi-lehtenä. Voi siis tilata sekä paperisen, että digiversion tai pelkästään digiversion. Lehtiä kannattaa myös lukea tietokoneella oman e-kirjaston kautta. Ne eivät maksa mitään. Pääkaupunkiseudun Helmet e-kirjasto.
Reilu vuosi sitten tuli ostettua käytetty Sony MZ-NH700 kannettava Minidisc soitin. Soittimessa käytetään Sonyn viimeisintä ATRAC3plus kooderia. ATRAC3plus kooderi ottaa näytteitä alkuperäisestä signaalista huomattavasti tiheämmin, kuin alkuperäinen ATRAC1 kooderi. Äänenlaatu on siten huomattavasti parempi. ATRAC3plus kooderia käytetään vain Sonyn viimeisimmissä Hi-MD kannettavissa soittimissa. Se ei ehtinyt Minidisc dekkeihin, koska Sony päätti luopua Minidisc soittimien valmistuksesta. Viimeiset kannettavat laitteet tehtiin 2011 lopussa. Sony julkisti ensimmäiset Minidisc laitteet vuonna 1992.
Hi-MD kannettavat laitteet voidaan kytkeä tietokoneeseen USB-kaapelilla. Valmiit musiikkitiedostot voidaan siten siirtää tietokoneelta suoraan Minidisc:lle. Kappaleita ei tarvitse äänittää vanhanaikaisesti optisen kaapelin välityksellä. Yhden albumin konversioon ja siirtoon Minidisc levylle menee vain muutamia minuutteja.
Kuuntelen musiikkia Tidalin suoratoistopalvelusta. Koska maksan palvelusta, niin parhaat albumit lataan tietokoneelle. Koskaan ei tiedä, jos netti pätkii, niin voi toistaa samat tietokoneelta. Musiikin lataukseen tietokoneelle Tidalista käytän AudFree Tidable ohjelmaa. Minidisc konversiota varten lataan musiikin WAV 32-bit muodossa. Sen jälkeen teen ATRAC3plus konversion Sonyn SonicStage ohjelmalla, jolla valmiit musiikkitiedostot myös kopioidaan suoraan Minidisc levylle USB:n kautta. Parhaalla 352kbit/s nopeudella musiikki kuuluu todella hyvälaatuisena Minidisc:ltä.
Omistan myös alkuperäisellä ATRAC1 kooderilla varustettuja MiniDisc soittimia. Niissä kappaleet pitää äänittää “vanhanaikaisesti” levylle. Jos albumi kestää tunnin, niin levylle äänittämiseen mennee se tunti. USB-väyläisten soittimien kanssa musiikki muutetaan alkuperäisestä ohjelmallisesti suoraan ATRAC3plus muotoon ja kopioidaan levylle. Se tapahtuu muutamassa minuutissa. Jos olet aiheesta kiinnostunut, niin kannattaa ehdottomasti hankkia kannettava USB-väyläinen Minidisc soitin ja sellainen johon käy tavallinen sormiparisto. Sain vanhan SonicStage 4.3 ohjelman toimimaan Windows 10:ssä, joten saan kaiken musiikkiin liittyvän hoidettua samalla tietokoneella.
Normaalit korvan päälle tulevat sankakuulokkeet ovat tyypillisesti suljetut tai avoimet. Sitten on olemassa erilaisia nappikuulokkeita, jotka tulevat korvakäytävän eteen tai suoraan korvakäytävään. Normaalit kuulokkeet ovat hyvät paikoissa, joissa ei ole paljon melua. Avoimia kuulokkeita ei oikein pysty käyttämään ollenkaan meluisissa paikoissa. Suljettuja kuulokemalleja on nykyään paljon saatavilla. Ne eristää ulkopuolista melua melko hyvin. Jos halutaan taustamelusta kokonaan eroon, tarvitaan aktiiviset vastamelukuulokkeet.
Vastamelukuulokkeissa on mikrofonit, jotka mittaa ulkopuolisen äänen ja kuulokkeissa oleva tekniikka tekee kuulokkeisiin vastakkaisen vaiheen ulkopuoliseen ääneen nähden, jolloin kuulokkeen ulkopuolinen ääni ei kuulu kuulokkeissa. Vastamelukuulokkeissa on sisäinen akku, josta saadaan virta kuulokkeille. Vastamelukuulokkeisiin kuultava ääni tuodaan langattomasti bluetooth-tekniikalla. Monissa kuulokkeissa on mahdollisuus liittää äänilähde myös langallisesti 3,5mm liitännällä. Vastamelutekniikka on saatavilla sankakuulokkeille, jotka tulevat korvan päälle, sekä nappikuulokkeille, jotka tulevat tiiviisti korvakäytävään.
Innostuin vastamelukuulokkeista kuunneltuani eräässä liikkeessä testimielessä Sony WH-1000XM3 mallia. Yllätyin kuinka hyvin vastamelutoiminto toimi ja kuinka hyvin itse musiikki soi, kun vastamelun poisto on aktiivinen. Vastamelun poisto on ällistyttävä. Aivan kun astuisi äänieristettyyn kaiuttomaan huoneeseen. Ei pihaustakaan missään. Monissa aikaisemmissa kuulokkeissa vastamelun poisto toimi huonosti ja heikensi itse musiikin dynamiikan. Sonyn kuulokkeet toimivat myös vastamelutoiminnolla, kun ääni tuodaan langallisesti kuulokkeisiin. En yhtään ihmettele, kun ihmiset käyttävät vastamelukuulokkeita julkisissa liikennevälineissä ja kaupungilla liikkuessa. Nyt siellä pystyy kuulemaan omat ajatukset.
Vastamelukuulokkeet ovat kehittyneet huimasti viime vuosina. Kannattaa ostaa valmistajan paras malli, koska ei sellaisella vastamelutoiminnolla tee mitään, mikä poistaa melun vain puolittain tai aiheuttaa kuunneltavalle musiikille dynamiikan ja taajuusvasteen heikennyksen. Kannattaa siis testata kuulokkeet ennen ostoa.
Lisäys 11.8.2020: Sony on julkaissut uuden version em. mallista versiolla WH-1000XM4
Pohdin aiemmin, mitä uudelta digitaaliselta musiikkia toistavalta laitteelta haluaisin. Kuuntelen pääasiassa kuulokkeilla ja soitin pitää olla helposti mukana kuljetettava. Kaiken keskiössä on hyvä ääni ja mahdollisuus tallentaa digitaalisesti. Tietokoneella tapahtuva musiikin tallennus riittää tulevalle soittimelle.
Digitaalisesti tallennetun ja toistettavan äänen perustana on hyvälaatuinen DAC (digital analog converter) eli digitaali-analogi muunnin. Toiseksi ääneen vaikuttaa soittimen vahvistinosa. Olen joskus 2000-luvun alussa rakentanut erillisen kuulokevahvistimen, joka toimii kahdella 9V paristolla. Kuulokevahvistimessa ei ole lainkaan säätimiä eikä kytkimiä. Tästa johtuen siinä ei ole ääntä huonontavia komponentteja. Otin kuulokevahvistimen nyt käyttöön uudestaan, kun omistan sellaisen Minidisc dekin, jossa on säädettävä RCA-ulostulo. Tätä analogista kuulokevahvistinta ei voi kuitenkaan kantaa mukana, koska se pitää liittää RCA-kaapeleilla äänilähteeseen.
Tässä kohtaa moni sanoisi, että osta hyvät bluetooth kuulokkeet. Ei olisi piuhahässäkkää ja kaikkissa älypuhelimissa löytyy bluetooth, jolla kytkeä musiikit soimaan. Totta, mutta bluetooth kuulokkeiden ääni on tasan niin hyvä, kun kuulokkeissa oleva DA-muunnin ja vahvistinosa ovat laadultaan. Halvoista bluetooth kuulokkeista on turha odottaa hyvää ääntä. Olen testaillut ja omistankin monia bluetooth kuulokkeita. Johdolliset kuulokkeet vaan ovat äänellisesti kaikkein parhaat.
Lueskelin monia testejä erilaisista tietokoneen USB-porttiin liitettävistä DAC-kuukokevahvistin yhdistelmistä. Hintahaitari on melkoinen eri laitteiden välillä, joten kannattaa perehtyä huolella, ennenkuin tekee ostopäätöstä. Jos on mahdollisuus laitteen testaamiseen, niin se kannattaa. Testejä lueskelin mm. seuraavista malleista: Klipsch Heritage, Hidizs AP80, FiiO M9, Sony NW-A55, Audioquest Dragonfly, Chord Mojo.
Päädyin hankkimaan Sony NW-A55. Sony on pienikokoinen ja helppo pitää mukana. Akku kestää 45 tuntia. Hallintaan käytetään kosketusnäyttöä. Yleisimpiin toimintoihin löytyy sivussa painonapit. Laitteessa on sisäistä muistia 16GB. Hankin siihen 128GB microSD-kortin. Siirsin siihen kaikki parhaimmat vuosien varrella kootut MP3-musiikit. Tietokoneen USB-porttiin kytkettynä laite toimii parhaimmillaan 32bit, 384kHz DAC/äänikorttina. Ääni on paljon miellyttavämpi verrattuna nykyiseen Creative Sound Blaster X-Fi HD äänikorttiin. Creativen kortti toimii hienosti edelleen retro-laitteiden äänilähteenä, koska siitä löytyy optinen liitäntä. Sony NW-A55 soittimen kautta voi tallentaa ääntä digitaalisesti tietokoneella, koska se toimii äänikorttina. Testailin MP3 ja AAC-formaattien eroja. Kuuntelussa huomasin, että AAC-formaatissa ääni kuuluu parempilaatuisena. Jatkossa teen tietokonetallennukset AAC-formaatissa. Tallennuksessa tietokoneelle käytin Audacity-ohjelmaa.
Sony NW-A55 soittimessa on bluetooth lähetys/vastaanotto. Vastaanottotilassa se kytketään älypuhelimeen. Laite käyttää yhteysmuotona Sonyn kehittämää LDAC-teknolgiaa. Älypuhelimesta Spotify soi suoraan Sonyn soittimessa hyödyntäen Sonyn tämänhetkistä parasta ääniteknologiaa. Ääni on huomattavasti pehmeämpi ja erottelevampi Sony:ssa kuin älypuhelimen omassa kuulokeannossa. Sonyn soittimessa on mahdollisuus käyttää myös bluetooth kuulokkeita, mutta silloin kaikki soittimen hienot ominaisuudet menetetään. Kannattaa siis käyttää ehdottomasti langallisia kuulokkeita.
Sony NW-A55 soittimessa löytyy monia digitaalisen signaalin säätömahdollisuuksia. Kuuntelutestieni perusteella hyvälaatuinen signaali ei kaipaa enää mitään säätöjä. Riittää kun DA-muunnin tekee perusasetuksilla niin hyvän analogisen signaalin, kun mahdollista. Soittimesta löytyy ylinäytteistys-asetus, jossa esim. 44kHz perus CD-ääni ylinäytteistetään 192kHz:iin. Tällä tekniikalla äänestä saadaan pehmeämpi ja erottelevampi. Tämä efekti toimii paremmin huonolaatuisella signaalilla kuin hyvälaatuisella. Soittimesta löytyy myös virtuaalinen tila-prosessointi: Studio, Club, Concert hall ja Matrix. Tila-prosessointi toimii todella hyvin. Olen käyttänyt paljon Studio-asetusta. ClearAudio+ asetuksella soitin tekee automaattiset ylinäytteistys ja muut parannukset äänelle. Tämäkin asetus toimii paremmin heikompi laatuiselle musiikille. Näitä digitaalisia säätömahdollisuuksia ei ole älypuhelimien kuulokekuuntelussa, eikä edes perus DAC-korteissa.
Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Sony NW-A55 soittimeen. Ääni on puhdas, pehmeä ja erotteleva, eikä korvat rasitu äänen “digitaalisuudesta”. Ääni on paljon lähempänä analogista soundia, kun millään aikaisemmalla laitteellani. Virtuaalinen tila-prosessointi toimii hienosti. Jos olet musiikin kuuntelija ja arvostat hyvää ääntä, niin suosittelen tätä Sonyn soitinta. Sony on aina tehnyt hyviä muusiikki laitteita, eikä petä tälläkään kertaa.
Älypuhelimissa 3,5mm kuulokeliitäntä on katoamassa ja ihmisiä pakotetaan siten siirtymään bluetooth kuulokkeisiin. Sony NW-A55 kaltaisille muusiikkisoittimille on jatkossa varmasti kysyntää, jotta voi käyttää hyvälaatuisia langallisia kuulokkeita ja hyödyntää digitaalisoittimen hienoja ääniominaisuuksia.
Lisäys: TIDAL musiikin suoratoistopalvelu Hifi/Master tilauksella on hunajaa korville tämän soittimen kanssa. Tidal MQA-asetukset kannattaa asettaa kuntoon HiRes soittimissa. Lisäksi AudFree:lla löytyy softa-konvertterit suoraan Spotify ja Tidal käyttäjille. Konvertterilla saa musiikin tietokoneelle haluttuun formaattiin todella kätevästi.
Lisäys2: Sonyn musiikkisoittimiin on saatavana customoitu firmware, joka parantaa huomattavasti soittimien äänenlaatua. Olen asentanut omaan NW-A55 soittimeen ja kuuluu huomattavasti paremmalta, kuin alkuperäisellä firmiksellä. Linkit löytyy alta.
Musiikin kuunteleminen tapahtuu nykyisin mitä suurimmassa määrin suoratoistopalveluiden kautta kuten: Spotify, Apple Music, Deezer, Tidal, Google Play Music ja Napster. Suurimmalla osalla toistolaitteena on oma älypuhelin. Kuukausimaksullisena palveluna saadaan toisettavaksi lähes koko maailman musiikit. Musiikin kuuntelu on mennyt helpoksi.
Harva enää ostaa CD-levyjä. LP-levyjen ja jopa C-kasettien suosio on kuitenkin kovassa kasvussa. Itse kuulun siihen ikäluokkaan, joka on aloittanut musiikin kuuntelun 70-luvun lopussa. Silloin musiikkia kuunneltiin pääasiassa radiosta. Hyvät kappaleet nauhoitettiin C-kasettinauhurilla. Valmiit äänitteet ostettiin C-kasetilla tai LP-levyinä. Tänä päivänä, jos haluaa äänittää musiikkia jollekin fyysiselle laitteelle, niin sellaisia ei tavalliselle kuluttajalle ole olemassa. Jos mukaan ei lasketa sanelimia. Musiikin äänittämiseen on olemassa laitteita, mutta ne ovat ammattilaisille. Ne ovat moniraita PCM-tallentimia, eivätkä sovellu tavalliseen musiikin äänittämiseen.
Ennen musiikin suoratoistopalvelujen yleistymistä, viimeisenä fyysisenä musiikin äänittämiseen tarkoitettuna formaattina loisti Minidisc pitkälle 2000 luvun alussa. Siinä käytetään Sonyn valmistamaa ATRAC pakkausta. Äänen laatu vastaa CD-levyä. Tavalliselle Minidisc levylle saadaan mahtumaan 74 tai 80 min musiikkia. Minidisc levy on magneto-optinen. Levylle voidaan kirjoittaa valmistajan mukaan miljoona kertaa. Levyt ovat käytännössä ikuisia. Levyn kirjanpito on samankaltainen, kuin tietokoneen kovalevyssä. Kappaleita voidaan poistaa välistä ja äänittää uudelleen. Minidisc on fyysisenä formaattina loistava.
Ennen Midisc:ä ja sen kanssa samaan aikaan oli DAT (Digital Audio Tape). DAT-nauhurit käyttää fyysisenä formaattina DAT-nauhaa. Periaate on sama kuin video-nauhureissa. Nauhalle kirjoitetaan pyörivällä luku/kirjoituspäällä viistosti. DAT-nauhurissa ei käytetä pakkausta, vaan audio-signaali nauhoitetaan suoraan PCM-tekniikalla. Äänen laadullisesti DAT on loistava. Laatu on jopa parempi kuin CD:llä. Monissa viimeisimmissä nauhureissa käytettiin ylinäytteistys-tekniikkaa, jota käytetään tänä päivänä laajasti CD-soittimissa ja tietokoneiden äänikorteissa. Nauhasta johtuen kappaleet pitää äänittää peräkkäin, joten nauhan välistä ei voi mennä kappaleita poistamaan, kuten Minidisc:ssä on mahdollista. Nauha on fyysisenä formaattina kömpelömpi kuin levypohjainen Minidisc.
Tavalliselle kuluttajalle musiikin äänittämisen mahdollisti C-kasettinauhurit jo 60-luvulla. Ennen niitä ja samaan aikaan oli vielä kelanauhurit, mutta ne eivät koon ja hinnan puolesta koskaan yleistyneet tavallisille kuluttajille. Kelanauhurit oli tarkoitettu aikanaan ammattikäyttöön. C-kasettin ja sen myötä nauhureiden kysyntä lisääntyy nykyään koko ajan. C-kasetti on analoginen. Kasetille äänitetään ja luetaan luku/kirjoituspään kautta heikko magneettinen kaksoisraita (stereo). Sony aloitti mukana kannettavien soittimien yleisen leviämisen Walkman mallistollaan. Walkman-nimike on ollut kannettavista C-kasettinauhureista nykyisiin MP3-soittimiin asti.
Musiikkia on helppoa kuunnella suoraan Spotify:sta. Omia suosikkilistojakin on helppo tehdä Spotify:hin. Musiikkia voi äänittää tietokoneella MP3-formaattiin esim. Audacity-ohjelmalla. Mutta mikä sitten noissa vanhoissa musiikki formaateissa viehättää? No, se juju on nimenomaan se, että voi äänittää fyysiselle formaatille ja laitteella, joka on tehty nimenomaan muusiikin äänittämistä ja kuuntelua varten. Toinen tärkeä asia on, että saa näprätä fyysistä audio-laitetta, eikä pelkkää tietokonetta tai älypuhelinta. Itse olen sen verran hifisti, että annan arvoa vielä fyysisille audio-formaateille ja nauhureille.
Millaista uutta tallentavaa audiolaitetta siis kaipaisin. Sellaista jossa on normaalit hifi-nauhurin liitännät (digitaaliset sekä analogiset) sekä USB-liitäntä tietokoneelle. Toimisi siten myös äänikorttina tietokoneelle. Huippuluokan DAC. Dekki sekä kannettava malli ja fyysisenä formaattina muistikortti. Mahdollisuus äänittää pakkaamattomana tai MP3 formaattiin. Tällaisia tallentimia löytyy ammattilaisille. Myytävät sanelimet tallentaa muistikortille, mutta niissä ei ole optista tai koaksiaalista digitaali-liitäntää. USB-liitäntä on vain tiedostojen siirtoon. Sitä ei voi käyttää digitaalisena äänikorttina. Sanelimet on tarkoitettu enemmän analogisen signaalin tallentamiseen, ei kuuntelemiseen. Eivät ole siis oikeita audio-laitteita.
Minulla Minidisc dekki ja kannettava Minidisc saivat aivan uuden elämän. Spotify:sta on mukava tehdä Minidisc:lle omia kokoelmalevyjä. Niitä voi kuunnella yhdellä napin painalluksella, eikä ole riippuvainen toimiiko netti vai ei. Vähänkin hifistin vikaa omaavat, pitäkää kiinni nauhureistanne. Niitä saattaa kaivata jossain vaiheessa. Jos et omista ja kiinnostuit, niin laitteita voi ostaa käytettynä suomestakin.
Lisäys: Kasettidekki ja kannettava Sony Walkman kasettisoitin saivat myös uuden elämän. Kasetin analogiseen soundiin jäin kiinni. Pieni nauhakohina ei haittaa yhtään, päinvastoin. Kaivakaahan nauhurit ja kasetit ja ihastukaa.
Jokainen käyttää www-selainta joka päivä. Kaikkia ärsyttää enemmän tai vähemmän lähes jokaisella sivustolla vilisevät mainosikkunat. Mainonta on siirtynyt nettiin pysyvästi, koska suurin osa ihmisistä on siellä. Mainosikkunoiden poistoon on olemassa selainkohtasia lisäosia. Osa lisäosista toimii ja osa ei. Jokaiselle selaimelle ja tietokoneelle pitää lisäosat asentaa erikseen. Jokaisessa taloudessa alkaa olla useita tietokoneita, älypuhelimia ja vähintään yksi televisio. Kaikki on netissä. Laitekohtaisesti kaikille laitteille ei pysty mainosten estoa asettamaan. Käyttäjiä myös seurataan, millä nettisivuilla vierailemme ja mitä sivuja luemme.
Mainosikkunoiden ja kaikenlaisen seurannan poistoon on olemassa ratkaisu verkkotasolla. Se on Pi-hole. Pi-hole on lähiverkossa oleva laite, joka suodattaa kaiken mainontaan ja käyttäjän seurantaan liittyvän liikenteen. Koska tämä tapahtuu verkkotasolla, niin laite suodattaa ylimääräisen liikenteen kaikilta verkossa olevilta laitteilta. Mitään erillistä selainkohtaista lisäosaa ei tarvita. Minulla Pi-hole suodattaa 35-45% kaikesta verkkoliikenteestä. Eli tuon verran verkkoliikenteestä on mainontaa tai muuta seurantaan liittyvää liikennettä. Pi-hole ei korvaa palomuuria, mutta toimii loistavana ylimääräisen liikenteen suodattimena.
Pi-holen käyttöönotto vaatii perehtymistä ja kiinnostusta aiheeseen. Verkosta voi tilata valmiin Pi-hole Box:n tai rakentaa se itse. Tein omani Raspberry Pi 3+ alustalle. Raspin saa ostettua esim. verkkokauppa.com:sta. Kannattaa ostaa ns. aloituspakkaus, joka sisältää kaikki tarvittavat kilkkeet raspin käyttöönottoon.
Raspberry Pi laitteeseen asennetaan Raspbian lite linux käyttöjärjestelmä. Sitten asennetaan raspiin Pi-hole ohjelmisto ja otetaan se käyttöön. Ohje kokonaisuutena löytyy tästä. Raspiin pitää laittaa kiinteä IP-osoite. IP-osoite ei saa vaihtua, kuten DHCP:llä käy. Kannattaa valita osoite alueeksi DHCP-alueen alta oleva osoite. DHCP käyttää yleensä 192.168.0.100-200 aluetta. Valitse kiinteäksi osoitteeksi vaikka 192.168.0.50. Lopuksi kun pi-hole on saatu toimimaan, pitää muistaa asettaa oman lähiverkon reitittimen DNS-asetukseen pi-hole laitteen käyttämä ip esim. 192.168.0.50. Jatkossa pi-hole on lähiverkon DNS-välityspalvelin, jonka kautta kaikki DNS kyselyt menee.
Pi-holen pystyy asentamaan myös PC-rautaan (Intel tai AMD). Käyttöjärjestelmänä pitää olla linux, esim. Debian tai Ubuntu. Pi-holen asennus onnistuu myös virtuaalikoneeseen. Testattu vmware-ympäristössä, johon asennettu ubuntu 18.04 serveri.
Pi-holen uudelleen konfigurointi onnistuu komennolla “pihole -r”. Ennen uudelleen määritystä pitää verkon reitittimen DNS-asetuksista poistaa piholen IP ja laittaa väliaikaisesti esim. Googlen 8.8.8.8. Pi-holen uudelleen määrityksen joutuu tekemään, jos haluaa muuttaa esim. pi-holen käyttämää DNS palvelinta. Lopuksi pitää muistaa laittaa reitittimen DNS-asetukseen takaisin piholen IP esim. 192.168.0.50.
Omaan lähiverkkoon liitettyä pi-holea voi käyttää VPN:n läpi mistä tahansa. Tällä tavalla saat esim. kannettavaan tietokoneeseen pi-hole suodatuksen toimimaan missä päin sitten liikutkin suomessa. OpenVPN ohje löytyy pi-holen dokumentaatiosta. Helpointa on ottaa käyttöön PPTP. Kannettavan PPTP-asetuksissa DNS serveriksi määritellään pi-holen IP esim. 192.168.0.50 ja suodatus toimii mistä tahansa.
